I swear it’s not by choice
But Ana has this voice
And it calms me down
It gives me purpose
And it’s alright
I’m alright
I want to be ok
I’ve seen it before
This eyesore, it’s me
I want out from under
This convining skin
That I so reluctantly live in
My worth is measured solely
According to the scale
I’m heavy, I feel frail
En vaan käsitä, miksi teen näin itselleni...Kaikki tämä paska vaan yhden vaaka-lukeman sekä tulitikkumaisten reisien haaveilun takiako? Täysin järjetöntä koko homma! Ei mitään järkeä tuhlata koko nuoruuttaan tämmöiseen...On olemassa niin älyttömän paljon, liian paljon asioita, joita olen tämän hulluuden takia menettäny, niin paljon on jäänyt kokematta...Asioita, joita en tule koskaan saamaan takaisin. Asioita, joita minun ei koskaan ole mahdollista kokea...Se on kaikki menetettyä elämää...Tilalle sain kasan tuskaa, ahdistusta ja kärsimystä monessa eri muodossa...Kaikki tämä vain anoreksian takia. Mitä oikein olen tehnyt niin väärin, että ansaitsen tämän kaiken...
Millaista elämäni olisi, jos minä en olisi koskaan sairastunut?
Ainakin miljoona kertaa onnelisempaa, sen tiedän varmaksi...
