Räjähdysvaara

Tämä on taas näitä päiviä kun kaikki tuntuu ärsyttävältä.Koko maailma tuntuu vaan jotenkin niin rasittavalta.Olo on kokoajan vihainen,vaikka siihen ei ole varsinaista syytä.Tekisi mieli vaan huutaa ja itkeä.
 Mulla on taas paasto päällä.Äiti teki juuri keittiössä lempiruokaani,mutta minä en syö.En saa enkä voi. Kieltäydyn kaikesta siitä.Sehän vaan täyttäisi mahani ja en halua sitä.En aio lihoa nyt.En kuuntele nälkääni.Tiedän kokemuksesta sen menevän ohi aivan pian.Kun on paastonnut tarpeeksi kauan nälkää ei enää edes tunne lainkaan.Haluan illalla mennä taas nukkumaan ylpeänä siitä etten sortunut tänäänkään houkutuksiin ja takana on taas yksi paastopäivä lisää.Vain paastoamalla voin olla varma ettei painoni pääse nousemaan.

Forgive my Weakness

Anteeksi kaikesta (myös siitä etten ole kirjoittanut aikoihin) Olen ollut idiootti ja syönyt aivan liikaa.Olen pettänyt kaikki.Olen käyttäytynyt kuin läskit ja kadun sitä todella syvästi.Anteeksi että olen kapinoinut.Nyt olen turvonnut ja lihava,tunnen itseni niin kamalan ällöttäväksi.Vielä enemmän kuin ennen.Vieläkö huolisit minut takaisin hoivaasi ja huolenpitoosi.Haluaisin takaisin,lupaan etten enää sorru tällaisiin kamaluuksiin.Lupaan olla uskollinen ja palvella parhaani mukaan. Olen valmis olemaan taas orjasi,huomasin että niin minun on paljon parempi elää.
Olen taas itkenyt itseni uneen iltaisin,mattoveitsi on avannut taas käsivarressa olevat arpeni.Vessanpönttö on myös tullut taas tutuksi.Siitä kun menikin jo melkein viikko kun viimeksi oksensin tai laksasin.Päivittäin minä vaan itken ja vihaan itseäni. Makaan aamuisin sängyllä ja suunnittelen miten saisin itseltäni hengen pois.En tahdo herätä.Unessa olisi niin paljon parempi olla.Mutta jossain vaiheessa on aina pakko nousta sängystä ylös ja herätä karmeaan todellisuuteen.Elämään taas läskivuoren sisälle.Esitän muille iloista,mutta en enää oikein kykene siihenkään.
Tänään elämä on myös ollut yhtä helvettiä.Aamulla heräsin liian aikaisin joten tämä päivä on tuskaisen pitkä.Menin suihkuun ja näin peilikuvani ihanasta kokovartalopeilistä pukuhuoneesasa.Romahdin.Itkin varmaan tunnin suihkun lattialla peilikuvani takia.Kyyneleet sekoittuivat virtaavaan veteenMiten voinkaan olla niin lihava.Miten olen voinut syödä itseni tähän kuntoon!Sitten äidin tultua kotiin,jouduin syömään äidin laittaman lämpimän ruoan.Se maistui aivan liian hyvältä.Söin liian ison annoksen ja tajusin sen vasta kun olin saanut ahdettua sen mahaani.Lähdin juoksemaan lenkkitielle niin kovaa kuin jaksoin.oin kilometrin päässä pysähdyin metsän laitaan ja oksennsin.Oksensin hysteerisesti sitä ruokaa ja verta.Juoksin sen perään sitten lenkin ja kun palasin takaisin kotiin äiti otti kaapista vaa'an ja sanoi että nyt on punnituspäivä ja yritti pakottaa minua vaa'alle.Aloin huutaa etten varmasti nouse sille ja purskahdin itkuun.Äiti rutisti minut syliinsä. En kertonut mitään vaikka se yrittikin kovasti kysellä mikä minua vaivaa.Se tietää kyllä että en suhtaudu ruokaan ihan normaalisti mutta ei sen enempää.Tuokin on jo ihan liikaa.Musta tuntuu että mun on päästävä pois tästä maailmasta.Olen liian lihava ja heikko tähän elämään.En voi elää tässä vartalossa.

picture from We<3it

-Mango

What do I really want?

Mulla on liikkunut taas viime päivien aikana mielessä kaikenlaista.Olen miettinyt että millasta mun elämä ois ilman tätä syömisen hankaluutta.Mitä jos voisin vaan syödä vapaasti,ilman stressiä kaloreista ja lihomisesta.Ilman oksentamista tai laksaamista jokaisen ruokailun jälkeen.(En edes muista milloin olen viimeksi syönyt mitään ilman että olen sen jälkeen oksentanut)Ilman yöllistä jumppaamista ja itsensä kiduttamista.Voisinko mä jopa olla onnellinen?Joo,mä olen siis harkinnut että entä jos yrittäisin "parantua" tästä paskasta.Mä oon niin väsynyt tähän kaikkeen.Mutta samalla päässä huutaa ääni että haluanko mä oikeesti luovuttaa!?Olet vaan yks vitun luuseri joka haluaa antaa periksi ja tehdä itsestään entistä isomman läski-sian!Tämä on vaan yks ohimenevä heikko hetki ja et saa sen antaa pilata kaikkea mitä olet jo saavuttanut!Työtä ois vielä niin paljon jäljellä. En tiedä kumpaa kuuntelisin.Mun mieli on ihan sekaisin.Tuntuu kun olisin jossain tienristeyksessä ja en tiedä kumpi suunta on oikea.Mun pään sisällä on isompi sota kun ikinä!
Nyt kuitenkin lähden katsomaan ratsastuskisoja ja ehkä yritän unohtaa hetkeksi tän taistelun,vaikka tiedän kyllä etten pysty.Niin ja by the way,mun paasto on kestänyt nyt ööö...5 ja puol päivää jos laskin oikein.Uus ennätys.

Picture from we<3it

Sekavin ajatuksin, Mango

A Happy Day?

Ihana tunne!Nimittäin paastoaminen.Olo on jotenkin niin puhdas ja samalla ihanan hutera ja voimaton.Takana tätä paastoamista on tosin vasta pari vuorokautta.Olen toistaiseksi onnistunt helposti esittämään porukoille muka syöväni.Olen ottanut lautaselle ison keon ruokaa,ja mennyt muka huoneeseeni syömään.Todellisuudessahan kaikki tuo ruoka löytyy vessanpöntöstä ja huoneeni roskiksesta.Pitkästä aikaa minulla on sellainen tunne että ehkä tämä kaikki onnistuukin.Ehkä mulla on sittenkin toivoa.Paino on vihdoin kääntynyt kunnolla laskuun ja toiveet 35 kilon välietapista tuntuu jopa mahdollisilta.En ole parin viimepäivän aikana ajatellutkaan itsemurhamaisia ajatuksia ja viime viilloistakin on jo aikaa,wau.Tänään mulla on kyllä ihmeellisen hyvä fiilis.Aion nauttia siitä lähtemällä pitkälle juoksulenkille. Jalkoja pakottaa vielä viimeöinen treeni ja vatsalihakset huutaa aamun jumpasta, mutta kipuhan on vain heikkoutta joka poistuu kehosta.Tänään aion polttaa kaloreita oikein kunnolla!

-Mango

The Start

Nyt mä vihdoin sitten tein sen,perustin ikioman blogin.Pieni esittely vois olla ehkä tarpeen.Täällä kirjottelee siis Mango.Tyttö joka ei osaa tehdä mitään oikein ja jonka mieli on aivan kaaoksen vallassa.Tai siltä musta ainakin tuntuu.Mun elämää hallitsee laihuuden tavoittelu ja syömisvammailu.Mä olen vaan yksinkertaisesti liian lihava tähän maailmaan. Haluaisin vaan olla mahdollisimman pieni ja hento.Kevyt kuin keijukainen.Mä tunnen itseni todella masentuneeksi ja epäonnistuneeksi täällä läskivuoren sisällä.En vaan voi elää näin valtavan kokoisena.Jonkun aikaa sitten tämä kaikki ahdistus ja tuska yltyi jo suureksi että yritin itsemurhaa.Se kuitenkin feilas(niinkun varmaan huomaatte).En osannut tehdä sitäkään oikein,huoh. Kamppailen siis edelleen tässä maailmassa läskiä ja kaloreita vastaan.Tästä taistelusta kirjoitan siis tänne.Joukkoon eksyy varmasti muutakin mieleni sekalaista sisältöä.


Tällähetkellä mua ahdistaa ja todella pahasti! Mä en ole ollut näin lihava kun viimeks joskus reilu vuosi sitten.Lukemia en edes kehtaa kertoa.Ne on jotain aivan järkyttäviä,todella kaukana siitä 39 kilosta,joita vaaka näytti mulle vielä vähän aikaa sitten.Ja siinäkin oli vielä aivan vitusti liikaa,hyi!Yhtäkkiä kaikki vaan muuttu ja aloin lihoa takaisin.Kiitos vaan ahmimiskohtaukset.Vaikka kuinka yritänkin oksentaa kaiken ulos ja käyttää laksoja,ei se estä lihomista.Kaikki ne kurkusta alas menneet kalorit tuntuu oikein tarrautuvan muhun kiinni,eikä ne halua päästä irti millään.Ne haluaa haudata mun luut läskiin ja tehdä musta nykyistäkin kokoani suuremman mammutin.Mä olen niin väsynyt tähän kierteeseen.Mä en halua enää ahmia kertaakaan,ikinä!Mä haluan vaan olla laiha ja pieni.Haluan taas vaan palata mahdollisimman nopeasti alimpaan painooni ja jatkaa työtäni siitä eteenpäin.Miten saisin takaisin sen saman itsekurin joka minulla oli ennen.Mun on pakko laihtua.Pois on saatava vielä ainakin 15 kiloa.Töitä riittää,mutta mä aion tehdä sen.


-Mango