Paino nousee ja minä itken. Mutta eihän mua ymmärretä. Mua valtaa taas se sama tunne, jonka muistan jo entisestään.Se tunne, kun kaikki lähtee kontrollista ja en pysty vastustamaan ruokailuja. Vajoan syvemmälle mustaan massaan. Lähes hukun. Paino nousee ja minä yritän kurottaa itseäni takaisin pintaan viimeisillä voimillani.Taistelen tietäni kevyemmäksi, jotta pysyisin pinnalla.
Ei pitäisi vaipua epätoivoon eikä varsinkaan luovuttaa taistelua.Pitää ajatella että porukat on vaan hidaste ja haaste. Ei este. Mikään ei saa estää mua onnistumasta, ei tälläkertaa. Mun täytyy nyt vaan olla todella ovela ja keksiä keinot selvitä eteenpäin. Mun tahtoa taas testataan.
pic from we<3it

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jokainen sana on enemmän kuin tervetullut