Osastolla

Eli jo kuukausi takana sairaalahoitoa. Ensin letkuihin sisätauti-osastolle, jonka jälkeen siirryin hoitoon nuorisopsykiatrian akuuttiosastolle. Nyt saan viettää ensimmäisen lomani olemalla vuorokauden kotona.Ensimmäisen kerran pääsin sairaalan seinien ulkopuolelle. Vihaan sairaalaa, vihaan osastoa. Mutta minä aion todella parantua. Nyt minulla on siihen oikeasti tilausuus ja mahdollisuus. Olisi mitä tyhmintä jättää se käyttämättä. Olen yrittänyt kapinoida osastollakin lihomista vastaan mm. oksentelemalla, ruokaa piilottamalla ja jumppaamalla salaa. Se on kuitenkin estetty omaksi parhaakseni ja olen tehokkaassa tarkkailussa. Anoreksia sisälläni pitää minua yhä otteessan, välillä kovemmin, välillä hellemmin. Taistelen kuitenkin täysillä sitä ilkimystä vastaan, enkä ole käymässä tätä sotaa yksin. Minulla on suuri tahto parantua ja parhaat mahdolliset olosuhteet siihen.

TÄLLÄKERTAA MINÄ AION VOITTAA ANOREKSIA-MÖRÖN!

Helppoa se ei ole, mutta minä aion olla sitä petoa vahvempi!