Why...?

I swear it’s not by choice

But Ana has this voice

And it calms me down

It gives me purpose

And it’s alright

I’m alright

I want to be ok

I’ve seen it before

This eyesore, it’s me

 

I want out from under

This convining skin

That I so reluctantly live in

My worth is measured solely

According to the scale

I’m heavy, I feel frail

 

En vaan käsitä, miksi teen näin itselleni...Kaikki tämä paska vaan yhden vaaka-lukeman sekä tulitikkumaisten reisien haaveilun takiako? Täysin järjetöntä koko homma! Ei mitään järkeä tuhlata koko nuoruuttaan tämmöiseen...On olemassa niin älyttömän paljon, liian paljon asioita, joita olen tämän hulluuden takia menettäny, niin paljon on jäänyt kokematta...Asioita, joita en tule koskaan saamaan takaisin. Asioita, joita minun ei koskaan ole mahdollista kokea...Se on kaikki menetettyä elämää...Tilalle sain kasan tuskaa, ahdistusta ja kärsimystä monessa eri muodossa...Kaikki tämä vain anoreksian takia. Mitä oikein olen tehnyt niin väärin, että ansaitsen tämän kaiken...

 



 

Millaista elämäni olisi, jos minä en olisi koskaan sairastunut?

Ainakin miljoona kertaa onnelisempaa, sen tiedän varmaksi...