Kuuleeks mua kukaan vai oonks mä yksin

Huhhuh, miten outoa kirjoittaa uutta postausta tähän kauan aikaa sitten kuopattuun blogin tekeleeseen! Onkohan täällä kukaan enää edes kuulolla, jos mä tän julkaisen? 

Jotenkin vaan eksyin tänään lukemaan vahingossa näitä tän blogin vanhoja tekstejäni ja nyt olo on jotenkin outo. Jotenkin haikea, surkea ja hämmentynyt tai äh, ei sitä voi selittää sanoilla.

Tätä on tullu mietittyä kovasti...

Miksi sitten eksyin lukemaan omia tekstejäni? No vastaus tulee tässä: Mulla on ollut jo pidemmän aikaa aika hankala olo mielen sisällä. Ihan viime aikoina on tapahtunut pienen pieniä asioita, jotka ovat jääneet mieleeni hangertamaan pahemman kerran. Yksi tällainen "hankaava" tapahtuma kävi aivan äskettäin kun olin serkkuni luona kylässä ja pengoimme hänen vanhoja vaatteitaan läpi. Hän tarjosi minulle aivan uusia ja vasta ostettuja farkkujaan, jotka oli hänen mielestään ihanat mutta hänelle  aivan liian isot. Se tunne, kun joku tarjoaa sinulle hänelle itselleen liian suuria vaatteita.Se on jäätävä, se on kammottava se on itkettävän tukala...Mitä se kertoo siitä, miltä näytän, ei kuulosta yhtään hyvältä. Se vaan viimein vahvisti sen, mitä olen jo toden teolla pohtinut. Tein ehkä yhden ison virheen, kun äskettäin mm. rekkasin itseni taas uudelleen siihen "tiedätte kyllä mihin" - foorumiin, mutta fiilis on nyt se, ettei näin vaan voi jatkua.

Siinä pieni pakollinen purkautuminen, anteeks. Olis kai paikallaan tähän samaan syssyyn nyt lykätä pientä tilanne-päivitystäkin. Kyllä, olen käynyt normaalipainon alarajoilla ja ei, en ole enää lähelläkään pientä. Ja että ahdistaako - kyllä ja helvetin paljon! Yritin tosissani parantua, hetken jo luulin, että mä ehkä vielä selviän tästä. Mulla on ollut parempia ja huonompia hetkiä, mutta olin jo hetken toiveikas parantumisen suhteen. Mietin jopa, että ehkä mä oikeasti voisinkin elää normaalipainoisessa kehossa...Mutta en ole tällähetkellä enää ihan samaa mieltä... Eli I'm fighting. I'm surviving. I'm eating. I am fat. Ja nyt kadun, että miksi ikinä päästin itseni tähän kuntoon...

Jos jotakin tarkemmin kiinnostaa, että mitä mulle kuuluu nykyään, niin sekin on mahdollista.
(Oh my god, teenkö mä tän oikeesti...!) Pidän siis nykyään uutta omaa pientä blogiani. Se on paljon tätä henkilökohtaisempi ja sisältää kaikkea muutakin elämääni, kun vaan tätä sh-valitusta. Se on jotenkin enemmän päiväkirja-tyyppinen, enkä ole ennen päästänyt ketään lukemaan sitä. Mutta nyt, jos sinua kiinnostaisi seurailla elämääni sitä kautta, niin laita meiliä osoitteeseen sweetspotpony@live.fi niin mä voin laittaa kutsua tulemaan.
ja kerro vähän jotain itsestäsi. Vain kutsutuille lukijoille siksi, että siellä on mm. paljon omia kuviani, enkä tahdo ihan kenen tahansa, varsinkaan kenen tahansa tutun sitä selailevan.

Eiköhän tää ollu tässä. Kiitos, anteeks näkemiin!

<3: Mango

BTW, meni muuten aika kauan ennenkun sain painettua tota Julkaise nappulaa