Ennätysmäärä päiviä syömättä.Silmissä sumenee ja päässä humisee.Olo on jotenkin niin epätodellinen,mutta myös lihava.Tuntuu kun olisin kokoajan turvonnut kun ilmapallo,eikä se laske vaikka kuinka paastoan ja vedän nesteenpoistajia.Vaa'alla näkyy liian suuri lukema.Olo on sen verran heikko,että olisi kohta varmaan aiheellista syödä jotain,kuten vaikka joku mahdollisimman vähäkalorinen piltti? Huomenna kun olisi oltava skarppina,koska minulla on tiedossa taas uuden amiskan pääsykokeet.Ajatus lihomisesta kuitenkin ahdistaa niin paljon.En haluaisi mennä pullaposkisena sinne uudelle koululle vieraiden sekaan.En halua olla niiden ilkeiden ja ivaavien katseiden kohde,jotka minua mielessään lihavaksi haukkuvat.
Lääkäritkin piinaa mua taas.Ne soittelee mulle kotiin ja lähettelee kirjeitään,joissa ne yrittää houkutella mua käymään sh-klinikallaan.Sain tietää että entisestä koulustani ryhmänohjaajani oli antanut minusta lähetteen psykologille kuulemma epäillyn syömishiriön takia.Onneksi se koulu on jo historiaa minun elämässäni, joten se lähete kumoutui.Turha luulo nimittäin että olisin minnekkään lääkärille enää ikinä menossa! Viime kokemus oli tarpeeksi kammottava. En minä tunne oloani sairaaksi,joten miksi edes menisin.En ole läheskään niin laiha,että tarvitsisin apua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jokainen sana on enemmän kuin tervetullut