Voimaton

Tulin just tallilta. Oman hevosen näkemisen pitäis piristää, mutta ei. Tuntuu, että mulla ei riitä intoa tai voimia enää mihinkään. Ei edes hevosiin. Ei yksinkertaisesti yhtään mihinkään. Haluaisin vaan olla yksin ja itkeä. Olen vetäytyneenä omaan maailmaani, oman laihdutus-projektiini. Olen väsynyt omiin ajatuksiini, joita en voi paeta. Mä en oikeesti enää vaan jaksa!
     Mihin kadotin sen taistelu-tahdon? Minunhan piti jo kerran voittaa koko helvetin anoreksia-mörkö lopullisesti. Mutta silti löydän itseni taas tästä tilanteesta. Vajonneena laihdutuksen syvään mereen. Miksei minulla ole pokkaa pyytää apua, vaikka sisimmissäni sitä tahtoisin? Koska osa minusta sanoo että se olisi noloa. Heikkoutta ja luuserimaista! Läski pyytämässä apua mukamas johonkin syömishäiriöön. Mikä anorektikko sinä pulla-reisi muka luulet olevasi. Et ole tarpeeksi laiha pyytääksesi jotain muka auttamaan. Olet vaan laiska ja saamaton paska, joka vikisee turhasta taas kerran. Olen liian heikko päästäksei irti!

Kunnioitan ja arvostan todella paljon niitä, jotka ovat laihdutuksesta päässeet irti. Olkaa ylpeitä itsestänne!