Mulla on liikkunut taas viime päivien aikana mielessä kaikenlaista.Olen miettinyt että millasta mun elämä ois ilman tätä syömisen hankaluutta.Mitä jos voisin vaan syödä vapaasti,ilman stressiä kaloreista ja lihomisesta.Ilman oksentamista tai laksaamista jokaisen ruokailun jälkeen.(
En edes muista milloin olen viimeksi syönyt mitään ilman että olen sen jälkeen oksentanut)Ilman yöllistä jumppaamista ja itsensä kiduttamista.Voisinko mä jopa olla onnellinen?Joo,mä olen siis harkinnut että entä jos yrittäisin "parantua" tästä paskasta.Mä oon niin väsynyt tähän kaikkeen.Mutta samalla päässä huutaa ääni että haluanko mä oikeesti luovuttaa!?Olet vaan yks vitun luuseri joka haluaa antaa periksi ja tehdä itsestään entistä isomman läski-sian!Tämä on vaan yks ohimenevä heikko hetki ja et saa sen antaa pilata kaikkea mitä olet jo saavuttanut!Työtä ois vielä niin paljon jäljellä. En tiedä kumpaa kuuntelisin.Mun mieli on ihan sekaisin.Tuntuu kun olisin jossain tienristeyksessä ja en tiedä kumpi suunta on oikea.Mun pään sisällä on isompi sota kun ikinä!
Nyt kuitenkin lähden katsomaan ratsastuskisoja ja ehkä yritän unohtaa hetkeksi tän taistelun,vaikka tiedän kyllä etten pysty.Niin ja by the way,mun paasto on kestänyt nyt ööö...5 ja puol päivää jos laskin
oikein.Uus ennätys.
Picture from we<3it
Sekavin ajatuksin, Mango
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jokainen sana on enemmän kuin tervetullut